Esa Niemitalo - Vuodet on vierineet

Minusta tuli työväenlaulaja.

Siihen kasvatti hävitty sota ja köyhä lapsuus. Lyhyt koulu, paikka olisi ollut parempaan ylempään, korkeammalle aivan lahjaksi keskikuoluun! Ei ollut maksajaa. Metsätyöt kolmetoistavuotiaana, 17-vee laivapalvelus höyrylaivassa, hitsari rakennuksilla, telakoilla, armeija ja upseerikoulu. Tein ensimmäisen levyni kaksikymmenvuotiaana, julkaistiin kun täytin 21-v.

Lähdettiimpä ruunalla Helsinkiin.

Laulua ja telakkaa. Armeijan jälkeen muutin pysyvästi Ruotsiin. Työtä ja opintoja kahdeksan vuotta. Tein työtäni ja vein sanomaani lauluin Ruotsin metallityöväenliiton, suomenkielisenä tiedottajana noin kymenen vuoden ajan.

Ostin vanhan pienen, torpan Salonsaarelta, Korpilahdelta Suomesta. Palvelin edelleen ruotsalaisia, Välimeren telakoilla. Merellä ja korjaustelakoilla. Lauloin tarvittaessa.

Lauloin teattereissa, mm. Kotka, Helsinki, Turku Samppalinna, Pori, Jyväskylä. Kävin Ruotsissa aina kutsuttiin laulamaan tai varustamo tarvitsi minua. Työni oli vaihtelevaa ja antoi jokapäiväisen leivän kahdeksalle lapselleni ja kodin meille.

"Vuodet on vierineet", levyn äänittämiseen antoi virikkeen melkein neljänkymmenen vuoden takainen ystävä Turusta! Saimme lainata Turun Tarmon työväentalon vanhaa puusalia kolme päivää. Korona epidemian aikana.

Matti Lepänhaara, haitarinsa kanssa, 80 vee. Jaakko Lautaoja maniskoineen, 71 vee. Ilman lisälaitteita nakersimme kuultavaa tuossa hienossa kulttuuritalossa, missä edesmenneen ystäväni Pertti Paasion perhe oli viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa. Kunniaksi hänelle ja Suomen työväenkulttuurille soitimme ja lauloimme niitä lauluja digilaitteelle, millä olemme eläneet ja mitä olen laulanut 55 vuoden aikana. Kolme lauluista on äänitetty, harjoitustilanteessa veneelläni m/s Päivänsäteellä.

Levyllä on lisäksi yksi laulu, molemmilta vierailtani. Heitä minulla on kunnia ystäväkseni kutsua. Siis Matti ja Jaakko.

Jaakko teki miksaustyöt. Äänittäjänä toimi Moko Karttunen Turun kaupungista.

Hyvät kuulijat Vuodet on vierineet, 20 laulua on valmis! Olkaa hyvät!

Terveisin: Esa Niemitalo

Missä syntyivät nämä laulut?

Kaikki alkoi v. 1966, kun laulunopettaja, oopperalaulaja Antti Salmen patisti Esan Jaakko Salon pakeille. Salon sovittama ”Lähdettiinpä ruunalla Helsinkiin”, avaa tämän kokoelmalevyn ääniraidat. Esa on joskus sanonut, että hyvä, kolmen minuutin mittainen laulu vastaa tunnin puhetta. Nyt tarinaa tulee peräti 22 tunnin edestä.

Kun Esa oli reissannut Suomea ristiin rastiin kitaransa kanssa muutaman vuoden, armeija katkaisi keikkarenkaan 1969. Hän päätti pysyvästi muuttaa Ruotsiin, jossa vaikutti Tukholman liepeillä. Työskennellen muun muassa Finnbodan telakalla, sekä useilla muilla Ruotsin telakoilla rakentaen laivoja ja teräsrakenteita. Opiskeli vapaa-aikoinaan Ruotsin metalliliiton kursseilla, ottaen osaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, myös äänioikeustaisteluun.

Myös musiikin saralla alkoi tapahtua. 1971 tuntematon nainen toi laulutekstin eräällä tanssipaikalla luettavaksi. Esa teki melodian, näin syntyi hänen ensimmäinen ruotsinsuomalainen klassikkonsa ”Alta Slussenin siltojen”. Vielä suuremman suosion laulu sai tanskalaisversiona.

Mitä tapahtui, kun Esan ovelle ilmestyi v.1970 täysin mustiin pukeutunut nuorukainen, mirri kaulassaan ja sanoi nimensä olevan Aappo Ilmari Piippo. Siitä alkoi vuosikymmeniä kestänyt yhteistyö laulujen maailmassa. Tällä kokoelmalevyllä on varattu oma osuus lauluille, jotka syntyivät poikien yhteistyönä Tukholman vuosina. Studiossa on yleensä soittajina taidokkaita, ruotsinsuomalaisia muusikoita. Rahanpuutteen vuoksi laulut harjoiteltiin etukäteen ja studiossa otettiin vain yksi otto. Toistoihin ei ollut varaa.

Tekstit myötäilevät sen ajan ruotsinsuomalaista sielunmaisemaa. Tukholman Suomen suurlähetystön silloinen työvoima-attasea Risto Laakkonen tutustutti Esan ja Aapon suomalaismetsien runoilijaan, Dan Andersoniin, Aappo käänsi, Esa tulkitsi ja Brevskolan sekä ABF kustansivat LP:n Erkki Muukkosen sovittamana.

Tämä oli suuri kädenojennus Ruotsin yhteiskunnan taholta. Näin syntyi taas monia Esan Klassikoita. Sitten hän hankki ensimmäisen palan isänmaataan Keski-Suomesta. Yhteistyö jatkui Jaakko Salon, Toivo Kärjen ja Aappo I. Piipon kanssa. Musiikkiteatteri, Reissumies ”Tapio Rautavaarasta” pyöri viisi vuotta eri teattereissa. Sitä seurasi Kotkan kaupunginteatterin ”Isänmaan toivo”, Juice Leskisen kirjoittama laulunäytelmä Veikko Lavin elämästä, myös suuri menestys.

Esa ei ole laulamista lopettanut, vaan pitänyt luovaa taukoa levytysrintamalla. Kilometrejä karttuu edelleen auton mittariin melkoisia määriä, joista suurimman osan haukkaavat veteraanien tilaisuudet. Tämänkin levyn tuotto menee lyhentämättömänä veteraanityön tukemiseen. Esan sanojen mukaan ”Laulan heille niin kauan kun yksikin veteraani haluaa minua kuulla, tai siihen saakka kun minussa voimia riittää”. Esan ystävät ja lapset tukevat tätä toimintaa eri tavoin. Ilman sitä tukea ei tätäkään levyä olisi.

Ilmari Kesäniemen 2.10.2010 kirjoittamaa levytekstiä mukaillen,
Jyry Niemitalo, 25.12.2011